Blargh, alkaa tämä kuumuus täällä Etelä-Suomen puolella ottaa pollaan ja henkeen. Koko ajan on liian kuuma. Nytkin on liian kuuma ja inhottavan nihkeä keli - on kuin sademetsässä olisi. Tänään oli myös karmiva päänsärky koko päivän, joten kaaos oli valmis ja aloin ärtymään kunnolla. Yhdessä vaiheessa aggressio alkoi nousemaan liiaksi, joten menin omaan huoneeseen vain istumaan ja rauhoittelemaan itseäni, jottei mitään pahempaa olisi tapahtunut. Sitten kävin makuulle sängylleni ja kuuntelin kunnon rytinä-musaa, koska se saa aina hermoni rentoutumaan kun voin käyttää mielikuvitustani musan kanssa. Ennemmin tapan ja murskaan asioita pääni sisällä kuin oikeasti. Kuten arvelinkin, sain itseni rauhoitettua ja nyt on ihan leuto olo. Matkajärjestelyt sovittu ystäväni kanssa, ensi viikon keskiviikkona olen vihdoinkin takaisin Raahessa. Voi miten olenkaan kaivannut sen viileää ja tuulista ilmastoa tämän koko ajan täällä etelässä ollessani. Muutenkin tekee hirveästi mieli pelata, en ole päässyt Wowittamaan kohta yli kahteen viikkoon, ja se ottaa päähän. Ei ole mitään tekemistä. T__T Plääh, oisinpa jo Raahessa. Tää kuumuus vituttaa niin perkeleesti.
Perjantaina mulla olikin ylä-asteen luokkakokous. Oli jännä tavata vanhoja luokkalaisia, joita olen viimeksi 15-vuotiaana nähnyt. Kaikki olivat hyvin erinäköisiä, kasvaneita, nuoria aikuisia, eikä lapsia kuten heidät muistin. Meidän massiivisesta 24 oppilaan ryhmästä vain 8 oli paikalla minä mukaanlukien. Mutta sentään edes he tulivat paikalle ja oli kiva jutella heidän kaikkien kanssaan pitkästä aikaa. Vaikka he olivat ulkoisesti melko erilaisia, olivat kaikki edelleen luonteeltaan samoja vanhoja. Vanhat wannabe-kiusaajat piikittelivät ja tekivät edelleen vitsejä jutuistamme, siinä missä me piikittelimme takaisin. Oli edelleen se sama outo tyyppi, joka luuli itseään hauskaksi, vaikka tosiasiassa me nauroimme hänelle, emme hänen jutuilleen. Vaikka luonteet ja jutut pysyivät, olimme silti kasvaneita. Aikuisia. Tajusimme ne vitsit piikittelyinä ja piikittelyt vitsinä, emmekä heti olettaneet että meillä on toisiamme jotain vastaan. Se oli ihanan rentoa meininkiä ja sai pitkästä aikaa nauraa kunnolla, muutamista hiljaisista hetkistä huolimatta. Tosin ne hetket eivät kauaa kestäneet, kun joku aina möläytti jotain, joka sai koko ryhmän hykertelemään.
Lauantaina, eilen, oli pienimuotoinen miitti Linnanmäellä. Itseni ja ystäväni lisäksi sinne saapui kolme yhteistä ystäväämme. Oli mukavaa pyöriä Helsingissä ja lopulta sitten mennä Lintsille kirkumaan keuhkoja ulos. Päivä oli aivan ihana, vaikka loppupuolesta se olikin aika kaaosta. Alkoi hirmuinen kaatosade ja ukkonen. Moni laite suljettiin, etenkin lähes kaikki vuoristoradat ja Space Shot. Lähdimme sitten kotejamme kohti, yksi sai kyydin vanhemmiltaan, me loput kävelimme rautatieasemalle, jossa minun pitikin sitten juosta junaan ehtiäkseni siihen. Onneksi päivä oli menestys ja jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Takuulla haluan ensi vuonna samanlaisen, mahdollisesti isomman porukan miitin. Jalkani ovat edelleen hieman turrat kaikesta siitä kävelemisestä, mutta ei haittaa. It was worth it. ^____^
